Ikaalisten matkatoimisto

Risteily + Tallinnan hotellimatka yhdistää molempien parhaat puolet

klo 12.30 astun Ikaalisten matkatoimiston risteilybussiin Lappeenrannasta

klo 12.30 mummuni astuu Ikaalisten matkatoimiston risteilybussiin Ikaalisista

blogi-jelena-Kuvat_laivahotelli-4

klo 15.30 isäni päivittäinen soittelurundi nappaa useamman ilmoituksen Tallinnan reissusta ja hän alkaa laskea yhteen yksi plus yksi, joka tässä tapauksessa on oma tytär ja äiti. Niille, jotka eivät ole Agatha Christietä lukeneet, selvennykseksi: isäni tajusi sekä oman tyttärensä, että äitinsä olevan menossa samaan määränpäähän.

klo 19.45 yhytin mummuni Silja Europan supermarketista.

Sydänkohtaukselta vältyttiin, kiitos isäni. Me tosiaan päädyimme samana päivänä samalle laivalle täysin toisistamme tietämättä. Ja koska totuus on tarua ihmeellisempää (ja monimutkaisempaa), lisätään vielä yksi rivi:

klo 23.30 törmäsin myös äitini serkkuun Silja Europan Ocean Clubilla

blogi-jelena-Kuvat_laivahotelli-21

…olin kolmen päivän matkalla laiva-hotelli -kombinaatiolla. Ja olin tosi tyytyväinen valintaani…

Lieköhän syynä puolifossiilinen geeniperimä, joka ajaa suomalaiset kevätliikehdintään samoihin aikoihin? Vai olivatko muutkin kuin minä paenneet kevätauringon painostusta ikkunanpesutalkoisiin? Ehkä minun sukupolveni on laiskempi ikkunanpesijä, koska sukulaiseni olivat vain yhden yön risteilematkalla, kun taas minä olin kolmen päivän matkalla laiva-hotelli -kombinaatiolla. Ja olin tosi tyytyväinen valintaani istuessani seuraavana päivänä kirjakaupan kahvilassa brunssilla. Kellostani saatoin todeta, että risteilyporukka on palannut laivalle ja köysiä hilataan ylös. Minä vasta valmistauduin henkisesti shoppailuiltapäivään.

blogi-jelena-Kuvat_laivahotelli-17

Koska yöpaikka Tallinnassa odotti, saatoin ottaa rennosti koko päivän. Illalla kävin vielä syömässä hyvin. Eikä seuraavanakaan aamuna ollut kovin kiireinen olo, koska shoppailin jo edellisenä päivänä kyllikseni ja kiertoajelukin oli tehtynä. Aikaa oli päähänpistoille. Yksi niistä syntyi, kun näin japanilaisryhmän turisteja. Lyöttäydyin vaivihkaa heidän seuraansa ja kiertelin Katariinan käytävää ym. paikkoja vanhakaupungissa. Valokuvasin paljon ja tempauduin japanilaisten vilpittömään nähtävyyksien ihastelutunnelmaan. Kunnes kamerastani loppui akku. Siinä porukassa se oli yhtä paha juttu kuin kameleontilta häviäisi värinvaihtokyky, joten suuntasin takaisin hotellille pakkaamaan.

…risteily on irtiotto arjesta, mutta laiva-hotelli -matka miniloma

Tämän hyvin epämääräisen johdattelun oli määrä päättyä johtopäätökseen, että risteily on irtiotto arjesta, mutta laiva-hotelli -matka miniloma. (Tosin ne likaiset ikkunat odottavat edelleen kotona…)