Ikaalisten matkatoimisto

Pärnun biitsillä

blogi-jelena-parnu-009 biitsilla

Ensimmäinen päivä Pärnussa, ensimmäinen vierailukohde (tietysti) ranta. Hotellini sijainnista johtuen päätin aloittaa rannan pohjoisreunasta ja edetä vilkkaimmalle alueelle. Rantaa kohti kävellessä pysähdyin lukemaan infotaulua. Edessäni oli rantaniittyjen suojelualue. No, mikä sen hauskempaa ja sopivampaa aloitusta kuin luonnontilainen ranta. Korkeaan heinikkoon ei kyllä ole menemistä, mutta sen reunaa oli mukava myötäillä. Kauan ei tarvinnut kävellä, kun pääsin riisumaan kengät ja varpaat saivat ensikosketuksen kuumaan hiekkaan. Siinä oli kesän tuntua.

blogi-jelena-parnu-016 biitsilla

“Attention! There may be naked people in this area” -varoituskyltti seisoi edessäni. En tiennyt etukäteen, että Pärnussa on omistettu osa rannasta rajattomaan rusketukseen, joten minun oli pakko ylittää tämä alue päästäkseni eteenpäin. Aataminasuiset olivat lähinnä vanhempaa kaartia. Samalla rannalla oli myös uimapukukansaa. Jotenkin oli melko sympaattista katsella vanharouvaa, jonka ainoa asuste oli kävelykeppi, uikkaripukuisia lapsiperheitä ohittamassa. Istahdin, ja koska minulla oli pitkälahkeinen hame ja puolihihainen paita, tunsin ihan pakottavaa tarvetta riisua edes paita ollakseni edes vähän tasapuolisempi vaatetuksellisesti. Alla oli sentään urheilutoppi. Tosin sekin tuntui kuumalta, hiki oikein norui. Hetken ajan jo ajattelin vapautuvani niistäkin. Onkohan nudismi stressin ja haukotuksen tavoin tarttuvaa? No, stressistä ei tarvinnut kärsiä ja ei mennyt kuin muutama minuutti siinä rannalla istuessa, kun alkoi tuntua lomalta.

Ja koska lomailu valtasi mieleni, oli hyvä hetki kävellä lopultakin ranta-alueen keskiöön, missä palvelut ovat kattavimmat.

Ja koska lomailu valtasi mieleni, oli hyvä hetki kävellä lopultakin ranta-alueen keskiöön, missä palvelut ovat kattavimmat. Beachvolley-kentät, lasten kiipeilytelineitä, rantatuoleja, pukukoppeja ja kaikkien näiden keskellä komea rantavahtikoppi. Rantavahteja en kylläkään nähnyt, mutta eipä Baywatch-tyypeille olisikaan tarvetta, koska hait eivät vaani uimareita ja ranta on niin matala, ettei tarvitse pelätä aaltoja tai pohjavirtauksia. Murheena on lähinnä se, että muistaa rasvata tarpeeksi korkealla aurinkokertoimella ja tietysti pienimpiä lapsia pitää valvoa.

Rannakohvik on hyvä paikka käydä tankkaamassa juotavaa tai syötävää. Se sijaitsee aivan vilkkaimman ranta-alueen reunassa. Kyseessä on rento kahvila/ravintola/baari, joka ei hienostele sisustuksella, mutta pyrkii miellyttämään kivalla terassilla ja mukavilla tuoleilla. Palvelu ja ruokalista ovat monipuolisia. Erityisesti minuun teki vaikutuksen se, kuinka paljon löysin kivan kuuloisia annoksia ja vieläpä edullisesti. Itse kävin syömässä edullisen lounaan. Herkullinen lohirisotto maksoi alle kuusi euroa. Viereisiin pöytäkuntiin kuului eläkeläisporukka drinkeillä ja lapsiperhe burgereilla. Pari bikinipukuista naista kävi tilaamassa ruokaa mukaansa.