Seikkailulla Islannissa 25.4.-30.4.2017
Mikäpä parempi tapa viettää talvilomaa, kuin kuuden päivän matka luonnon ihmeiden äärellä Islannissa!
Reykjavik
Ikaalisten Matkatoimisto tarjosi hyvällä hinnalla valmismatkapaketin Islantiin lentoineen, lentokenttäkuljetuksineen ja majoituksineen. Kuuluipa pakettiin myös kaupunkikierros Reykjavikissa matkan ensimmäisenä päivänä. Reissun kuitenkin kruunasivat omavalintaiset, lisämaksulliset retket, jotka sai valita mielensä mukaisesti haluamilleen päiville. Mahtavaa oli, että itse pystyi vaikuttamaan matkan sisältöön ja suunnittelemaan oman ohjelman!
Matkalle mukaan sain houkuteltua vanhempani ja olipa samalla reissulla myös pari kollegaa. Lähtöä oltiin jo kauan odotettu! Matka alkoi Helsinki-Vantaalta Icelandairin lennolla iltapäivästä, mikä oli mukavaa. Ei tarvinnut kukonlaulun aikaan lähteä kohti lentokenttää täältä Pirkanmaalta. Lennon aikana koneessa olevat tabletit olivat kovassa käytössä, onneksi oli omat kuulokkeet mukana matkassa niin sai katsella elokuvia ja Islannista kertovia, lentoyhtiön itse teettämiä lyhytdokumentteja! Matka-aika Helsingistä Keflavikiin on vain reilun kolme tuntia, eikä aika käynyt pitkäksi, kun oli tekemistä.
Ennen matkaa olin lukenut Islannin korkeasta hintatasosta ja etenkin alkoholin kalleudesta ravintoloissa, joten Keflavikiin laskeuduttuamme kävimme tax freen kautta ostamassa hotellille mukaan parit viini- ja olutpullot. Lentokentältä ne kuulemma saa Islannissa edullisimmin. Oppaan löysimme aulasta ja hänellä olikin kädessään Ikaalisten Matkatoimiston logolla varustettu kyltti. Opas neuvoi meille, mistä suunnasta parkkipaikkaa löydämme bussin ja kun kaikki olivat saaneet matkatavarat ja päässeet bussin kyytiin, alkoi matka kohti Reykjavikia. Tämän noin 45 minuutin matkan aikana kuulimme oppaalta tietoja ja tarinoita Islannista, Keflavikista, Reykjavikista ja kaikesta mielenkiintoisesta, mitä matkan varrella saatoimme havaita. Näimme esimerkiksi valtavan vuoren juurella sijaitsevasta Blue Lagoonista nousevat höyrypilvet ja ihastelimme laavakenttiä, tulivuoria ja tätä karun kaunista, hyvin erilaista maisemaa.
Reykjavikiin saavuttuamme opas johdatti meidät ensimmäisenä ihailemaan maisemia Perlanin näköalatasanteelta. Täältä jatkoimme kaupungin keskustaan, jossa näimme mm. Halgrimin kirkon, konserttitalo Harpan, kaupungin vanhimman osan ihanine taloineen, satama-alueen ja paljon muuta. Kattavalta parin tunnin kaupunkikierrokselta sai mahtavia vinkkejä kohteista, joissa kannattaa matkan aikana vierailla! Kierroksen jälkeen saavuimme Fosshotel Reykjavikiin, jossa huoneet odottivatkin meitä jo valmiina. Koska alkoi olla jo myöhäinen ilta ja matkanteko oli väsyttävää, söimme vanhempieni kanssa hotellin ravintolassa maittavat ja tyyriit hampurilaisateriat illalliseksi. Tämän jälkeen oli mukava mennä rentoutumaan omaan huoneeseen ja nauttia punaviinilasillinen kylvyssä ennen nukkumaanmenoa.
Seuraava päivä meni ratsastusretken merkeissä ja kultaisen kolmion nähtävyyksillä. Tästä päivästä olenkin kirjoittanut kollegani kanssa erikseen ja tarina toiminnan täyteisestä päivästä löytyy blogista nimellä Islanninhevoset ja Kultaisen kolmion nähtävyydet.
Valassafari
Matkan kolmas päivä alkoi pitkällä, rennolla aamupäivällä, jonka aikana kävimme tietenkin hotellin monipuolisella aamiaisella. Puolilta päivin oli aika olla odottamassa pick-up -kuljetusta valassafarille. Ilma oli hyvin tuulinen ja sateinen, ja pitkään meitä mietityttikin, mahtaako retki toteutua. Pick-up -bussi kuitenkin tuli (hieman myöhässä aikataulusta), mutta olimme kuitenkin hetkessä saapuneet satamaan Harpa-konserttitalon kupeeseen ja saimme tietää, että säästä huolimatta retki toteutuu. Lippujen yhteydessä saimme toimistosta varmuuden vuoksi pahoinvointilääkkeet ja saimme nousta laivaan.
Laivalla kiskoimme päällemme punaiset, lämpimät haalarit ja matkanteko kauemmas satamasta alkoi. Merenkäynti todellakin oli rajua ja laiva keinui kiitettävästi… Onneksi itse en herkästi voi pahoin laivalla! Noin tunnin mittaisen aallokon läpi luovimisen jälkeen merenkäynti ja sade helpottui. Näimme matkalla paljon lintuja, kuten meressä räpiköiviä, suloisia lunneja ja ylväänä liiteleviä valkosuulia.
Vihdoin saimme paikannettua valaan ja bongailu saattoi alkaa. Laivan ylimmällä ulkokannella bongailu onnistui parhaiten. Opas seurasi valaiden liikkeitä korkealla, omalla tasanteellaan ja kertoi meille, minne suuntaan kannattaa katsella. Näin muutaman kerran ryhävalaan käyvän pinnassa selkäevänsä kanssa ja useampaan otteeseen näkyi vesiryöppy valaan hengittäessä ja puhaltaessa pienen vesisuihkun ilmaan. Pyrstöä ei näkynyt, eikä alueella tällä kertaa ollut montaa valasta, mutta oli upeaa nähdä tämä mahtava eläin edes vilaukselta. Opas myös retken alussa painotti, että retki ei ole eläintarhaan, vaan eläimet ovat luonnonvaraisia, eikä niiden toimintaan pysty vaikuttamaan. Jonkun aikaa kiertelimme ympäriinsä paikannetun valaan perässä ja pysähdyimme tämän tästä tähyilemään, josko ryhävalas tulisi pintaan. Silloin tällöin näimme taas vilauksen. Ihmisten tiiraillessa merelle opas kertoi valaista ja esimerkiksi siitä, kuinka kauan valas luultavasti on sukelluksissa sen jälkeen, kun käy pinnalla hengittämässä.
Kun bongailua oli jatkunut riittävän kauan, käännettiin laivan keula takaisin kohti satamaa. Sää oli muuttunut täydestä sateesta auringonpaisteeksi. Takaisin tullessa oli mukava lämmitellä laivan baarin puolella kaakaon äärellä ja lukea valaista ja Islannin linnuista. Kaikenkaikkiaan valassafari oli hieno kokemus ja lintujakin oli kiva bongata ja seurata. Saavuttuamme satamaan olisimme halunneet vierailla vanhempieni kanssa valas-museossa, mutta se olikin jo epäonneksemme menossa kiinni. Päädyin vanhempieni kanssa Volcano Housen kautta Reykjavikin pääkadulle Laugavegurille. Volcano Housessa näimme englanninkielisen dokumentin Eyfjallajökull-tulivuoren purkauksesta ja tutustuimme mm. erilaisiin laavakiviin. Laugavegurilla kävimme syömässä ja kahvilla myymälöiden kiertelyn lomassa. Tämän kadun varrelta tosiaan löytyy mielin määrin matkamuistomyymälöitä, ravintoloita, baareja, kahviloita, vaatekauppoja, kenkäkauppoja ja kultasepänliikkeitä. Loppupäivä kului tämän kadun tarjontaa ihmetellessä, kunnes oli aika palata hotellille lataamaan akkuja seuraavaa päivää varten.
Etelä-rannikko ja vesiputoukset
Koko päivän retki Islannin etelärannikolle starttasi aikaisin aamusta. Oppaanamme oli mukava täsmällinen rouva, joka kertoi meille kattavasti luonnosta, Islannista ja retkikohteista. Hän kertoi meille hyvin tarkkaan ajoajat ja tauot ja antoi hyviä vinkkejä.
Matkalla ensimmäiselle kohteellemme näimme paljon pieniä vesiputouksia, joiden vesi virtasi korkealta vuoren rinteeltä alaspäin. Etelän maasto oli hyvin tasaista. Tien toisella puolella sisämaan puolella kohosivat vuoret toisensa jälkeen ja toisella puolella oli pitkää alankoa ja viljelysmaata rannikolle asti. Saavuimme Skógafoss-vesiputoukselle, joka on noin 60 metriä korkea. Leveyttä putouksella on 25 metriä ja putous olikin vaikuttava näky!
Täältä jatkoimme matkaa kohti vulkaanista, mustaa hiekkarantaa. Pidimme lounastauon Vik-nimisessä pienessä kylässä, jossa pääsi jo saamaan esimakua mustasta hiekkarannasta. Hieman kauempana rannasta näkyi vedestä kohoavat kivimuodostelmat, joista kerrotaankin trolli-pariskuntana (troll rocks). Merenkäynti oli hurjaa ja aallot aivan mielettömän korkeita. Opas kehottikin meitä olemaan erityisen varovaisia rannalla ja varoitti pysymään tarpeeksi kaukana vesirajasta. Tätä varoitusta ei olisi kyllä tehnyt mieli uhmatakaan, kun kuuli ja näki meren pauhun! Rannalla lounasravintolan vieressä oli matkamuistomyymälä, jossa oli paljon tarjolla villasta tehtyjä tuotteita, osa tuotteista oli myös Islannin hintatasoon nähden melko edullisia!
Matka jatkui tauolta Reynisfjara-rannalle, joka on niinikään tuliperäistä mustaa hiekkaa. Tällä rannalla oli upeat laavakiviluolat ja merenkäynti oli yhtä raivoisaa, kuin taukopaikan rannallakin. Rannalla oli suuret varoituskyltit merenkäynnistä ja opas viimeiseen asti varoitteli meitä arvaamattomista aalloista (sneakerwaves), jotka voivat yllättäen viedä mennessään. Atlantin meri onkin tällä rannalla vienyt useamman varomattoman turistin hengen, joten todenteolla merta sai pitää silmällä ja varoa kääntämästä selkää aalloille. Pienestä jännityselementistä huolimatta ranta oli kerrassaan upea ilmestys luolineen ja todellakin yksi retken kohokohdista. Meren raivo ja pauhu oli kunnioitusta herättävää ja sai tuntemaan itsensä hyvin pieneksi luontokappaleeksi.
Rannalta matka jatkui Seljalandsfoss-vesiputoukselle. Putous on yksi Islannin tunnetuimmista ja sijaitsee entisellä rantaviivalla ryöpyten alas kalliolta. Putous on todella kaunis ja sitä pääsee myös ihailemaan toisesta vinkkelistä, jos kulkee polkua pitkin putouksen taakse olevaan pieneen luolaan! Putous on noin 60 metriä korkea ja se saa alkunsa Eyjafjallajökull-jäätikkötulivuorelta. Kerrassaan upea näky!
Matkalla takaisin Reykjavikiin pidimme pari lyhyttä taukoa, joista toinen oli kuvaustauko kuuluisan maatilan edustalla. Kyseisen maatilan rakennukset peittyivät tuhkalla, kun Eyjafjallajökull purkautui vuonna 2010 ja pysäytti myös Euroopan lentoliikenteen.
Blue Lagoon ja Reykjavik
Seuraavana aamuna koitti matkan viimeinen päivä Reykjavikissa ja heti aamusta olikin lähtö Blue Lagoonille. Noin tunnin ajomatkan jälkeen aamupäivä menikin rentoutuessa Blue Lagoonin siniharmaassa vedessä, joka on meriveden ja makean veden erittäin mineraalipitoinen sekoitus. Vesi lämmitetään geotermisellä energialla ja vesi kiertää jatkuvasti ja on kokonaan uusiutunut aina 40 tunnin välein. Ostamamme paketin hintaan kuuluivat Silica- ja Alcae-kasvonaamiot, jotka sisältävät samoja mineraaleja, joita laguunin vesikin.
Hiuksia nämä mineraalit eivät sen kummemmin helli, vaan tekevät niistä hankalat käsitellä, ellei kuontaloon lutraa kunnolla hoitoainetta ennen kylpemistä. Ja tosiaan hoitoaine kannattaa jättää hiuksiin uimisen ajaksi! Tämä ulkoilmakylpylä on kerrassaan ehdoton kokemus Islannissa matkustavalle ja täällä vallitseva sää luo ainutlaatuisen tunnelman vierailulle. Aamupäivän lillumisen aikana saimme kokea niin raekuuroja ja sadetta, kuin auringonpaistettakin! Myymälästä voi poislähtiessään ostaa kotiinviemisiksi samoja naamioita, joita sai kokeilla kylpylän “muta-baarissa”.
Rentouttavan ja sateisemman aamupäivän jälkeen aurinko paistoi Reykjavikissa ja olikin oiva tilaisuus lähteä käymään Halgrimin kirkon tornissa maisemia katselemassa. Kirkontorniin pääsee hissillä ja tämä lysti maksaa alle 10 euroa. Maisemat kirkontornista ovat upeat! Täällä kannattaa jokaisen Reykjavikissa vierailevan käydä, mikäli vain sää sallii ja on kirkas taivas! Kaupunkia ympäröivät vuoret ja talojen värikkäät katot näyttävät upeilta kirkontornista katsoen.
Kävimmepä myös Laugavegurilla sijaitsevassa Penis-museossa (The Icelandic Phalleological Museum), jossa on esillä maalla ja meressä elävien nisäkkäiden sukukalleuksia. Kokoelma on yksi maailman suurimmista tällä “alalla”. Museolle on jopa yksi mieskin testamentannut elimensä, josta tosin esillä on enää lateksivalos. Museossa oli myös hupaisa myymälä, josta kotona odottavalle miehelle tarttuikin tuliaisiksi persoonallinen T-paita… 😀
Matkan viimeisenä aamuna edessä oli aikainen herätys ja suuntasimme kevyelle, aikaiselle aamiaiselle hotellin ravintolaan ennen huoneiden luovutusta. Tarjolla tällä kevyemmällä aamiaisella oli hedelmiä, erilaisia makeita leivoksia ja juomia (mehua, kahvia ja teetä). Tämä riitti oikein hyvin, näin aikaisin aamulla ei olisi mikään isompi maistunutkaan. Lähdimme hotellilta kohti lentokenttää ennen kello viittä, jotta ehtisimme ajoissa kello 7:30 lähtevälle lennolle. Kentällä olikin hyvin aikaa vielä turvatarkastuksen jälkeen ostaa hieman suolaista lennon ajaksi. Reissusta väsyneenä paluulento meni lähes kokonaan torkkuessa ja takaisin Helsinkiin laskeuduimme kotimaan aikaa kello 13:50. Onnistuneen ja mielenkiintoisen matkan jälkeen on aina myös mukava palata kotiin. Islantia ja Reykjavikia matkakohteena voin suositella kaikille, jotka ovat kiinnostuneita luonnonnähtävyyksistä!
