Ikaalisten matkatoimisto

Tallinnan Merimuseon Ui tai Uppoa -näyttely

blogi-jelena-merimuseo-4

Tallinnan hotellimatkan yhteydessä päätin tutustua Tallinnan Merimuseoon. Ajankohta Tallinnan Lentosatamassa (Lennusadam) vierailulle ei oikeastaan olisi voinut olla mielenkiintoisempi. Samana päivänä nimittäin alkoi Suomessa sukellusvenejahti. Suurella mielenkiinnolla siis tutustuin museon vetonaulaan – sukellusveneeseen. Se tilattiin virolaisille Englannista, mutta myös venäläiset ovat sitä käyttäneet. Englantilaistekniikkaa on hyödynnetty myös venäläisten omien sukellusveneiden suunnittelussa. Näytteillä oleva sukellusvene on niin vanha, ettei rakennusvaiheessa ollut tekniikkaa hapentuottoon tai hiilidioksidin poistoon. Sukellusveneen piti nousta ainakin vuorokauden välein pintaan vaihtamaan ilmaa. Nykyiset alukset puolestaan voivat viipyä veden alla periaatteessa vaikka vuosia.

blogi-jelena-merimuseo-2

En kyllä alun perin ollut sukellusvenejahdissa, vaan tulin erityisesti Ui tai uppoa -näyttelyyn.
Sanariimittelyssä se on parempi viron kielellä: Ujud vôi upud. Ajoitin vierailun museossa iltapäivään, koska sain selville, että siellä on silloin ilmainen suomenkielinen opastettu kierros. Juuri opas selittikin kaikki sukellusveneen jännittävät yksityiskohdat. Putkistojakin on kuulemma aluksessa seitsemän kilometrin edestä ja niitä tosiaan saikin väistellä sisätiloissa kävellessämme. Toinen kiinnostava vetonaula oli 1500-luvun hylky. Oli uskomatonta nähdä, kuinka veneen rakennus on onnistunut pelkästään puuta hyödyntämällä. Runkoon vuoltiin lovet, jotta laudat asettuivat oikein ja puutapeilla ”naulattiin” kiinni. Meillä oli hyvä opas, jolla riitti asiaa. Luulimme monesti, että kierros on jo ohi. Mutta opas vaan sanoi: ”Ei tämä ole vielä ohi”. Hieman yli tunti kului opastuksessa pysyväisnäyttelyn puolella.

Sitten oli tiedehenkisen näyttelyn vuoro. Ensimmäinen kohde oli häikäisevä – hiekkalaatikko. Vaikea varmaan kuvitella aikuisia leikkimässä hiekkalaatikolla, mutta sitä minä just tein ja vieläpä innokkaasti.

Sitten oli tiedehenkisen näyttelyn vuoro. Ensimmäinen kohde oli häikäisevä – hiekkalaatikko. Vaikea varmaan kuvitella aikuisia leikkimässä hiekkalaatikolla, mutta sitä minä just tein ja vieläpä innokkaasti. Hiekkaan oli nimittäin projisoitu valoja, joiden väri riippui hiekan korkeudesta. Syntyi siis korkeusviivoja myöten täydellinen morfologinen esitys, jota saattoi muunnella itse siirtelemällä hiekkaa. Se oli ehdoton lempparini. Tykkäsin myös ohjata laivaa kanavasuluista läpi, muodostaa tsunamin legokylään, ohjata vedenalaista kameraa ja kokeilla vedenpainetta. Luin jälkikäteen netistä, että näyttely oli suunniteltu erityisesti koululaisia silmälläpitäen. Uskon sen hyvin, mutta saanko tunnustaa, että kolmekymppinenkin nautti. Varmaan ainoa, joka jäi kokeilematta, oli pelastautumisharjoitus. Sekin vain, koska minulla oli sen verran tavaraa, joita en voinut jättää mihinkään tai ottaa mukaan. Viikonloppuisin on kuulemma lisäksi tiedenäytöksiä, joita en arkivierailijana nähnyt.

 

blogi-jelena-merimuseo-3

blogi-jelena-merimuseo-1

Olin vuosi sitten Merimuseossa ja sen Titanic-näyttelyssä. Viime kerralla ollessani kritisoin sitä, että suomenkielisiä tekstejä ei ollut missään. Ei edes esitteitä. Kritiikki kai (tai jokin muu) puri sen verran, että suomenkielisiä museo-oppaita oli nyt tarjolla. Itse museossa (pysyväisnäyttelyssä) ei ollut vielä infokylttien kielinä kuin ne samat eesti, englanti ja venäjä. Opas kyllä sanoi, että suomenkielisetkin olisivat tulossa, mutta ei vielä tiedetä milloin. Hyvitystä voi kyllä ottaa osallistumalla opaskierrokseen, sillä niitä on ti-pe klo 13 ja la-su klo 14. Mutta Ui tai uppoa -näyttely sen sijaan oli myös suomenkielinen.