Ikaalisten matkatoimisto

Energian oivalluskeskuksessa pääsee tieteilemään

Kuinka monella kielellä kävijöitä palvellaan? Neljällä – viroksi, venäjäksi, englanniksi ja suomeksi. Mikä on paikan vetonaula? Salamanäytös.

Mikä on nimeltään teemapuisto Tallinnassa, jolla on ikää vain kolme kuukautta (syyskuussa 2014)? Oikea vastaus on Energian Oivalluskeskus. Kuinka monella kielellä kävijöitä palvellaan? Neljällä – viroksi, venäjäksi, englanniksi ja suomeksi. Mikä on paikan vetonaula? Salamanäytös. No, arvuuttelu sikseen, kerron siitä, kun kävin pienellä tiedeseikkailulla.

blogi-jelena-oivalluskeskus-004

Aivastuskeskus.. hups, siis Avastuskeskus (viroksi) eli Oivalluskeskus on lähellä satamaa vanhakaupungin muurin ja Kalamajan kaupunginosan väliin jäävän Pohja-tien varressa, vanhassa sähkölaitoksessa. Saavuin paikalle kävellen D-terminaalista. Oli liian aikaista hotellille huoneenluovutukseen, joten olin ilahtunut, kun sain työnnettyä matkalaukkuni lukolliseen kaappiin. Avaimen sain ilman eri maksua lipunmyyntitiskiltä. Sisäänpääsylippu maksaa aikuiselta 9 euroa ja alennukseen oikeutetuilta (opiskelija, koululainen jne.) 7 euroa. Hinta sisältää lähes kaikki näyttelyt, mutta planetaarioesitykseen on kolmen euron lisämaksu. En mennyt, koska ne muutamat esitykset, joita oli tarjolla, olivat viroksi tai venäjäksi. Sen sijaan kerkesin just passelisti kello kahden salamanäytökseen. Siitä lisää tuonnempana.

blogi-jelena-oivalluskeskus-001

blogi-jelena-oivalluskeskus-002

Oivalluskeskus on tiedenäyttely, jossa on hieman Heureka-henkeä. Näyttelyn ideana on esitellä erilaisia ilmiöitä vierailijan eri aisteille. Jokaisella pisteellä on neljällä kielellä ohje siitä, mitä tässä on tarkoitus tehdä. Sitten luetaan selitys, miksi näin tapahtui ja mitä hyötyä siitä on käytännön arkielämässä. Esimerkiksi nappia painamalla saatiin läpinäkyvässä putkessa liikkumaan ääniaaltoja, jotka tuntuivat käteen putken päässä. Samalla idealla norsutkin viestivät eli ne rekisteröivät toisten ääni(=paine)viestit jalkapohjiensa kautta maaperästä. Ääneen liittyviä kokeita oli paljon, mutta myös valon ja sähkön ominaisuuksia havainnollistettiin.

blogi-jelena-oivalluskeskus-006 blogi-jelena-oivalluskeskus-005

blogi-jelena-oivalluskeskus-003

Koulussa on tullut tutuiksi monet tieteilijät ja keksijät, tietysti myös Edison sähkön puolelta. Nikola Tesla oli minulle ihan uusi nimi, josta kuulin ensimmäisen kerran Murdochin murhamysteerit -tv-sarjan ensimmäisestä jaksosta. Kyseisessä ohjelmassa totta oli, että Edison oli tasavirran luoja, kun taas Tesla pyrki viemään läpi vaihtovirtaa (joka tosiaankin on parempi kuin tasavirta). Teslan unelma oli lähettää sähköä ilman läpi. Juuri tuota konkretisoidaan salamanäytöksessä. Näytöksen alussa dramaattisesti vähennettiin valaistusta ja selostuksen jälkeen saimme nähdä kuinka sähkö ”vuoti” eli syntyi purkauksia kelojen välillä. Kyllähän ne näyttivät vähän salamoilta pienoiskoossa. Mutta riittääkö se vetonaulaksi? Ei se minuun juuri vaikuttanut, koska ukkosmyrskyn aikana näkee ikkunasta niin mahtavia juttuja, että isotkin sähkökokeilut kalpenevat sen rinnalla.

Siinä missä Heureka keskittyy viihdyttämään kaikkia kävijöitä, Oivalluskeskuksen näyttelyt on luotu pitkälti koulun teknisten aineiden opetusohjelman pohjalta.

Siinä missä Heureka keskittyy viihdyttämään kaikkia kävijöitä, Oivalluskeskuksen näyttelyt on luotu pitkälti koulun teknisten aineiden opetusohjelman pohjalta. Pienemmät lapset tykkäävät kokeilla kaikenlaisia juttuja, mutta heillä ei riitä kärsivällisyyttä oppia niistä jotain. Aikaa kyllä saa kulumaan kivasti tunnin tai kaksi. Fysiikan ja kemian aloittaneet koululaiset sen sijaan voisivat oppiakin jotain. Mitä aikuisiin tulee, niin heidän omasta kiinnostuksesta riippuu, viihtyvätkö he Oivalluskeskuksessa. Itse viihdyn Heurekassa, koska rakastan luonnonilmiöitä, biologiaa ja jänniä juttuja. Mutta koska inhosin fysiikkaa ja kemiaa koulussa, aikani kävi vähän pitkäksi Oivalluskeskuksessa. Hiukan noloa minulle, olenhan diplomi-insinööri.