Ikaalisten matkatoimisto

Päivä Tukholmassa -risteilyn tunnelmissa

TallinkSiljan promenade-laivoihin liitän mielessäni (lapsuusiästä saakka) monia ihan tietynlaisia juttuja, joita ei muilla laivoilla oikein voi kokea.

TallinkSiljan promenade-laivoihin liitän mielessäni (lapsuusiästä saakka) monia ihan tietynlaisia juttuja, joita ei muilla laivoilla oikein voi kokea.

Suunnistus. Tämä on suunnattu lapsille, mutta minun oli silti ihan pakko napata lasten leikkihuoneesta suunnistusopas ja lähteä saalistamaan rasteja. Tein tämän heti laivan lähdettyä, joten tulipa samalla tutustuttua laivan palveluihin. En välittänyt, vaikka moni ihmetteli aikuista naista kyykistyneenä portaiden alle rastia etsimässä.

Kolikkopelit. Tiedättehän ne pelit, jossa on kolikoita levyllä ja niitä lisäämällä yritetään saada kolikot tippumaan levyltä. Aiemmin pelasin tätä markan kolikoilla. Tosin rouva Fortuna oli 20 vuoden jälkeenkin samalla tuulella, ei tullut yhtään voittoa. Mutta nostalgiaa ja jännitystä riitti yhtä kauan kuin lompakossani oli 20-senttisiä

blogi-jelena-tukholma-012-paiva tukholmassa

En ole tainnut olla kertaakaan promenade-laivalla käymättä buffetissa. Ja aina olen ottanut kokonaisia katkarapuja lautaselle, vaikken niitä syö koskaan muulloin. Ja refleksitkin olivat tallella, kun syöksyin pitelemään kaksin käsin kiinni juomalasistani, ettei lähestyvä tarjoilija vaan vie sitä (aioin siis hakea lisää soodavettä, enkä halunnut kuormittaa keittiötä turhalla tiskillä).

blogi-jelena-tukholma-011-paiva tukholmassa

Aurinkokannella kävely on miellyttävintä ylimmällä kannella, missä on vihreät kumimatot ja avointa tilaa. Maisemat ovat parhaat satamien läheisyydessä, saariston lomitse seilatessa, mutta kyllä ovat mahdolliset auringonlaskutkin komeita.

Laivalla kuuluu asiaan valvoa keskiyöhön ja katsoa show Atlantic Palacessa. Ja tämähän ei olisi ollut mitään ilman drinkkejä valotikkuineen. Tilasin baarimikolta raikkaan ja alkoholittoman drinkin ja pyysin vielä olemaan kertomatta, mitä siihen tulee. Ai hitsi, kun sain tosi hyvän drinkin. Valotikut vain unohtuivat. Ainakaan ei tarvinnut kokea taas sitä pettymystä, kun valo tikusta onkin aamulla hälvennyt (näitä pieniä lapsuuden traumoja minulla siis oli

Näköalahissit, parkettinen promenadekäytävä, peliluola, piirustuskilpailut, ilmapalloeläinten puhaltaja, valokuvaus laivan portilla, iso laivareittikartta infopisteellä, pyöreät ikkunasyvennykset….

blogi-jelena-tukholma-016-paiva tukholmassa

Tukholmaan mennessä oli tosi jännän näköistä, kun aurinko laski ja vain horisontissa oli kapea ja vino kaistale pilvetöntä taivasta, joka hehkui oranssinpunaisena. Upea kontrasti hämärän synkentämälle meriaavalle.

blogi-jelena-tukholma-013-paiva tukholmassa

Ensikosketus teemaan tuli jo satamassa, kun brasilialainen ryhmä soitti menevää musiikkia eksoottisilla instrumenteilla.

Näiden must-do -juttujen lisäksi promenadelaivalla saa nauttia vaihtuvista teemoista. Tällä kertaa oli brasilialainen teema, joka jatkuu vielä toukokuun loppuun asti.

Parasta oli kuitenkin se, miten he flirttailivat kuulijakunnan kanssa. He poseerasivat innoissaan kameroille, kävelivät välillä yleisön joukossa ja leikkivät heitä ihmettelemään tulevien pikkulasten kanssa. Ja laivalla pyörinyt taiteilijaporukka piti samaa ammatillista tasoa yllä. Oli akrobatiaa, klovnimaista meininkiä, laulua ja tanssia täydellä pokalla.

Paljon kertoo, että vaikka saavuin väsyneenä keskiyön showta katsomaan ja esitys sisälsi jonkin verran kliseisiä juttuja kyyniseen makuuni, energiataso lavalla oli kuitenkin sellainen, että innostuin rummuttamaan rytmiä mukana.

blogi-jelena-tukholma-015-paiva tukholmassa blogi-jelena-tukholma-009-paiva tukholmassa