Risteilyllä pääsee näppärästi viisumivapaasti Pietariin
Kohu Suomen jääkiekkomaajoukkueen häviöstä Venäjälle MM-finaalissa ei ollut kerennyt vielä laantua, kun minä urheilupolitiikkaa uhmaten olin aikeissa lähteä Pietarin risteilymatkalle.
Sain lippuni Peterlinen tiskiltä ja siellä neuvottiin hyvin tullimuodollisuuksia. Sain hyttiavaimen lisäksi kaksi samannäköistä korttia. Toinen on tarkoitus luovuttaa Venäjän passintarkastuksessa viranomaiselle ja toinen palatessa takaisin laivaan. Sitten sain pienen, kaksiosaisen maahantulokaavakkeen etukäteen täytettäväksi, joka sekin luovutetaan Pietarin satamassa viranomaiselle samalla periaatteella kuin kortit. Hyvin simppeli juttu siis, kunhan muistaa pitää kaikki paperit tallessa.
Aikataulu oli juuri sopiva – iltalähtö, aamulla perillä, aikaa Pietarille koko päivä ja lähtö taas illalla.
Itse laivassa asiointikielenä oli vain venäjä tai englanti. Aika hyvin selvisin huonollakin englannilla, sain retket varattua laivasta heti satamasta lähdön jälkeen. Henkilökunta oli ystävällistä ja palvelu pelasi hyvin. Muu asiakaskunta koostui lähinnä venäläisistä lapsiperheistä. Mennessä oli jonkin verran aasialaisia, mutta palatessa laiva täyttyi totaalisesti heistä. Oli jotenkin sympaattista katsella, kuinka innoissaan he olivat kaikesta. Aikataulu oli juuri sopiva – iltalähtö, aamulla perillä, aikaa Pietarille koko päivä ja lähtö taas illalla. Vähän kuin olisi Tallinnan risteilyllä ollut, paitsi että paluussakin sai levätä laivassa yhden yön.
Pietari itsessään jaksaa yllättää. Tuntuu ettei siitä ole kauaa kun matkat tähän entiseen pääkaupunkiin rahoitettiin sukkahousumyynnillä. Vanhat rakennukset ovat vielä paikoillaan ja monet vieläpä kunnostettuina, joten samat nähtävyydet ovat edelleen kierrettävissä, mutta kaupungin nykyaikaisuus lisää matkailijan aktiviteettimahdollisuuksia. ”Perusnähtävyyksissäkin” menee useampi päivä, että kaupungin muu tarjonta jää pakosti vähemmälle huomiolle. Itseänikin harmitti, kun en kerennyt löytää omat sivukujien pikku aarteet, joista vinkata muille. Ehkä seuraavalla reissulla voisin keskittyä pelkästään tämän suurkaupungin sykkeeseen.
St. Peterline on mielestäni onnistunut loistavasti siinä, missä Tallink ja Stella Line epäonnistuivat – toimivan laivayhteyden luomisessa Helsingin ja Pietarin välillä. Liikennöinti aloitettiin vuonna 2010 ja näyttää siltä, että kriittiset aloitusvuodet ovat takana. Konsepti on hyvä, vertailukelpoinen muiden yhteyksien kanssa juurikin tuon viisumivapauden vuoksi. Risteilyn lisäksi on tarjolla matkapaketti, jossa voi viisumivapaasti myös yöpyä kahdeksi yöksi Pietarin hotellissa.
P.S Olen monesti manannut vanhempiani, kun ovat keksineet antaa minulle venäläisen etunimen (vaikka se olikin vahinko), koska kaikki luulevat minua nimeni perusteella venäläiseksi. Kerran ollessani esittelemässä erään projektin toimintaa asuntomessuilla Imatralla, kaikki naapuriesittelijät pyysivät minua tulkkaamaan tarvittaessa venäläisten asiakkaiden puhetta. Tyrmistyin joka kerta ja sanoin osaavani vain kaksi sanaa venäjää: ”Da ja njet”. Tällä reissulla tosin kartutin sanavarastoani vielä sanalla ”Spasiba”. Maajoukkuelätkää katson yleensä kotikatsomossa, joten eipä ole tarvinnut pelätä fanaattisia lätkäfaneja baarissa.
